Alkaa olemaan kone jo senverran tuttu ja melko hyvin säädöissään että toisella lähti ja iloisesti papatti. Kalustoa päähän ja päälle ja lähikatuja ajelemaan, ylämäkilähtöjä, jarrutuksia, hitaita käännöksiä ja ennenkaikkea sitä kytkimen käyttöä.
Pikkuhiljaa ainakin jotain toimintoja alkaa mennä lihasmuistiin ja kaikki ei ole enää niin jännää ja suunnittelua vaativaa. Samalla kokeilin erilaisia paineita takarenkaassa. Tuntuis toi 1,4 baria olevan melkoisen hyvä.
15 km siinä lähikaduilla sai pyöriteltyä! Aina välillä rengaspaineen muutosta tai kaasarin pientä säätöä. Lämpinänä toi on nöyrä tyttö lähtemään. Aina laakin peli!
 |
| Ajot tältä päivältä siinä |
Muita huomioita tollasen ekan varsinaisen kiusaamisen jälkeen oli se että etupytyn pakoputken sovitus ei oo ihan täydellinen. Fuskaa sieltä tiivisteen välistä hieman ja sotkee sylinterin rivoitusta. Koitin kiristää mutta saattaa vaatia hieman putken taivuttelua jossain vaiheessa. Tai sit mä vaan askartelen ne uudet talvella.
Toinen huomio oli tosiaan se öljysumu joka tuntuis tulevan öljytankin korkin rakosista. Se laskeutuu valitettavasti juuri takajarrulevyn päälle jolloin luonnollisesti ei pito ainakaan parane. Tarttee huomenna varmaan arpoa sille jokun ratkaisu.
Vaihdelaatikko tuntuis pitävän marjapuuronpaksuisen Red Linen sisällään mutta kytkimen läpiviennin paikkeilta ihan vähän hikoilee.
Jos näillä huomiseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti