Se hajonnut akun napa tietty vähän ahdistaa, mutta onneks siinä oli senverran vielä tynkää jäljellä, että kun pulttasi kaikki kikkareet yläkautta kiinni niin sai sinne jonkunlaisen kontaktin aikaiseksi. Kai se kuitenkin on huomenna uusi haettava...
 | |
| Luovaa kasaamista, akun liitin käännetty yläpuolelle niin vielä saa kontaktin |
Ja eikun koneet tulille ja muutama rundi parkkihallia ympäri. Vähän tarttee kohta säätää kaasaria mutta aika kivasti se näinkin potkii...
 | |
| Valmis ajoon |
Ja vihdoin pääsin sitten Sohvin kimppuun! Kaasarin irroitus olikin ihan oma projektinsa. Sössönsöö tulee kiinni imusarjaan kahdella kuusiokolopultilla. Alempi niistä aukesi menetelmällä: lyödään vasaralla sopiva pitkä kuusiokoloavain paikalleen, otetaan iso jakoavain jolla väännetään varsin miehekkäästi ja pienen äherryksen jälkeen se alkoi aueta. Koskahan toi on viimeeks käytetty irrallaan?
Ylempi kiinnityspultti olikin sitten ihan oma stoorinsa! Tavaraa oli senverran juuri tonteilla ettei siihen meinannut päästä millään ilveellä käsiksi. Purin sitten oikeanpuolisen tankin pois, josko sitä kautta vaikka jotenkin. Ei onnistunut, liian vähän tilaa silläkin puolella!
Pienen meditaatio ja zuumailutauon jälkeen havaitsin, että pahiten eteen tunkeva metallilärpäke on täydellisen turha, se on vain niitattu moottorin yläkiinnikkeisiin että olisi joku paikka johon ryypyn ja töötin saisi kiinnitettyä. Onneksi se Dremeli oli mukan, pieni laikka kiinni ja nimuutin kuluttua oli latu auki! Ja kaasari pöydällä valmiina ruumiinavaukseen.
 |
| Sössö pöydällä |
Seuraava vaihe olikin sitten haasteellinen. Ilmanputsarin kiinnityslevyn ruuvit olivat varsin kuluneet ura-ruuvit ja erittäin tiukkaan kiinni jysähtäneet.
 |
| Riittävän mujaantuneet ruuvit! |
Kauheeta ähellystä ja muutamaa kirosanaa sekä runsasta CRC-ruiskuttelua myöhemmin ja kaikkia edes alustavasti sopivan kokoisia meisseleitä kokeiltua oli vaan pakko tunnustaa tappio. Onneks Eeva tuli paikalle Mersua imuroimaan ja ystävällisellä avustuksellaan (Eeva kaksin käsin kaasarin rungossa kiinni ja mä väännän kaikin voimin räikkäsarjaan liitetyllä ruuviterällä ja 20 cm jatkovarrella!) sain kuin sainkin kaksi kolmesta avattua. Olivat siis oikeasti tiukassa.
Eeva poistui paikalta ja mä jäin odottelemaan Timoa joka oli myös suunnitellut poikkeavansa tallilla. Purin siinä samalla kaasarista ne osat jotka pystyi purkamaan ilman että toi levy on irti. Timo tuli ja ähräämään. Koko ajan meinas meisselit lipsua. Lopulta paikalle tuli tallin vieressä majaa pitävä taksikuski joka totesi että otetaas vielä kerran uusiksi.
Menetelmä oli seuraava: Timo pitää runkoa, taksikuski painaa koko painollaan sopivinta meisseliä ruuvin kantaa vasten ja mä väännän meisselistä sillä suurimmalla jakarilla mitä tallista löytyi. Ja kas, toiminta tuotti tulosta ja ruuvi aukesi.
Loppu olikin sitten helppoa ja nyt on sössö paloina pöydällä
 |
| Paria kuulaa lukuunottamatta on tässä isommat palikat ku Keihinissä! |
Viitisen tuntia siihen paloi mutta nyt pääsee pesemään osia ja ehkä kohta kasaamaankin!
